Tänään olen ollut työttömänä 114 päivää. Olen 24-vuotias nainen joka asuu Helsingissä. Olen korkeakoulutettu ja lahjakas, itsevarma ja reipas, enkä haise epämiellyttävältä haastattelutilanteissa. En silti ole yllättynyt siitä että olen työtön, vaan uskon että tämänhetkiseen työtilanteeseeni vaikuttaa monta tekijää. Alla olen listannut osan suurimmista haasteista:
- Kouluttauduin alalle jolle on naurettavan vähän työpaikkoja. Olen tutkinnoltani Elokuva ja Televisio Käsikirjoittaja, kandi. Jos jostain on tässä maassa pulaa, niin se on lähihoitajat, javascript osaajat ja ihmiset jotka voivat kirjoittaa mitä Seppo Taalasmaalle tapahtuu tällä viikolla.
- Tein tutkintoni ulkomailla. Päätin tehdä tutkintoni Englannissa, englannin kielellä. Nyt kaikki kirjoitusnäytteeni, alan sanasto ja työkokemukseni on englanniksi, ja kaiken kukkuraksi suomenkielinen ulosantini on paikoitellen todella puisevaa. Olen se runkkari joka välillä napsuttaa sormiaan sanoen “mikä se sana olikaan suomeksi.. niinkun.. äh.. niinkun awkward?”. Tämä on välillä ihan todella awkward.
- Alan töitä ei mainosteta missään. Jos kirjoitan mol.fi sivujen avointen työpaikkojen hakuun “elokuva”, saan tulokseksi kolme Filmtownin asiakaspalvelija paikkaa, sekä kuusi henkilökohtaista avustajaa etsivää hakijaa jotka tykkäävät käydä elokuvissa. Random Googlailullakaan ei saa tuloksia.
- Minulla ei ole aikaisempaa työkokemusta käsikirjoittajana. Olen yliopistossa kirjoittanut radio-, mainonta-, animaatio- ja sarjakuva formaattiin, sekä kirjoittanut työryhmässä kokonaisen TV-sarjan. Lopputyöni oli kokopitkä elokuva. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä koska mikään yllämainituista ei ollut maksettua työtä. Haluaisin työkokemusta, mutta jostain syystä en saa töitä kartuttamaan sitä. Haluaisin töitä muttei minulla ole tarvittavaa työkokemusta.
- En ole verkostoitunut. Tämä johtuu kohdasta 2. Tunnen ihmisiä alalla Britanniassa, mutten voi hyväksikäyttää kyseisiä kontakteja koska en voi tällä hetkellä muuttaa Britanniaan. Koska olen Timo P. A. Mikkonen. Koska minulla ei ole töitä.
En kuitenkaan ole vaipumassa epätoivon alhoon tai suomalaisittain tappamassa itseäni vielä. Olen listannut oikeaan sivupalkkiin kaikki keinot jotka olen keksinyt tai saanut viisaana neuvona muilta, miten voisin työllistyä. Aion noudattaa jokaista neuvoa ja seurata jokaista mahdollista leediä ja dokumentoida jokaisen vaiheen tähän blogiin.
Haluaisin antaa oman ääneni dokumentoimaan nuoria korkeakoulutettuja työttömiä. Olemme mediassa usein, mutta vellovana kasvottomana tilastona, ei yksittäisenä työnhakijana. Tiedän tehneeni itselleni karhunpalveluksen opiskellessani vaikealle alalle, mutta mitä jos en osaa tehdä mitään muuta? Olen velkaa itselleni kokeilla menestyä.
